Auringon laskettua mailleen vaaleanpunaiset pilvet saapuivat. Ne olivat päivän muisto, lupaus yöstä. Vain pienen hetken ne koristivat taivaanrantaa. Lyhyen aikaa kuin yksi ihminen, joka värittää tarinallaan Kaikkeuden Kirjaa.

Minkä värinen on minun tarinani? Onko se harmaa vai hohtaako väreissä? Hehkuvatko sivuni saateenkaaren sävyissä vai olenko vain yksi musta rivi sivujen välissä? Millä mitataan elämän paino? Onko tärkeää vauhti ja voima, vai rikkaus tai rakkausko minut määrittää? Ehkä tuuliajolla seilailu minua opettaa.

Niinpä luovun maallisesta mammonasta ja otan kiinni ystävän tassusta. Yhdessä astumme uudelle polulle, jolle tyhjä tienviitta ohjeistaa. Päämäärä on tuntematon, vaan tärkeintä onkin matkanteko. En malta odottaa minkälaisia kiviä ja mäkiä matkalleni lankeaa.

Aiheeseen liittyvä musiikkikappale: