On joitakin sellaisia ihmisiä, jotka saavat omalla toiminnallaan minut ymmälleen kerta toisensa jälkeen. Tällä tavalla voi tapahtua myös positiivisessa mielessä. Tänään viimeksi jäin ihmettelemään, kuinka fiksusti ja ammattimaisesti eräs henkilö toimi vallitsevassa tilanteessa. Toiminta oli itsekritiikin tulos; koska ei voi muuttaa toista ihmistä, on muutettava omaa toimintamallia, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Tämä henkilö muutoinkin ajattelee aina muita ihmisiä ja on niin kiltti, että siitä taitaa olla hänelle jopa vähän haittaakin.

Tämä tyyppi on niitä henkilöitä, jolle tekisi mieli jotenkin ilmaista se, miten mahtavana ihmisenä häntä pidän ja että kunnioitan paljon hänen tapaansa elää tässä maailmassa. Ja että toivon hänen koko elämäntielleen vielä tuplasti enemmän aurinkoa kuin mitä hän muiden elämiin tuottaa. Vaikeaapa se tuntuu olevan pukea sanoiksi… Miten se positiivisten asioiden sanominen toiselle voikin olla niin vaikeaa?

P.S. Luin viimeksi loppuun Kari Hotakaisen kirjan ”Ihmisen osa”. Yllättäen pidin siitä, suosittelen muillekin jos on halua lueskella.