Tekee mieleni kirjoittaa tällekin vuodelle jonkinlainen yhteenveto.

Vuoden parasta antia on ehdottomasti ollut reppureissu elokuussa ja sen jälkeen Nuttura-mökillä vietetty viikonloppu muutaman ystävän kera. Kohokohtiin kuuluu myös käynti Pori jazzeilla ja siellä kuultu keikka. Kuitenkin on tunnustettava, että edellisvuoteen verrattaessa mieleenpainuvia positiivisia asioita on huomattavan vähän. Tämä annettakoon minulle anteeksi tammikuussa aloitetun avioerokäsittelyn vuoksi. Toisaalta juuri sen vuoksi elämäni on ollut muutosta, sopeutumista ja oman itseni kuuntelua. Ajatukseni ovat sinkoilleet ilosta suruun ja riemusta epätoivoon. Olen kokenut olevani yksinäinen ja sen jälkeen muistanut, että minulla on paljon ihmisiä ympärilläni, jotka välittävät. Ulospäin olen tapani mukaan koittanut olla vahva ja hymyileväinen, mutta tunnustettava se on, että tämä ei ole ollut paras vuoteni. Tuntuu kuin olisin vanhentunut vuosia.

Huomaan vieläkin käynnissä olevan jonkinlaisen itsetutkiskeluvaiheen. Uskon kuitenkin, että olen pääsemässä tasapainoon, ja että vuodella 2013 on minulle hurjan paljon annettavaa. Viime vuoden yhteenvedossa toivoin muun muassa rohkeutta toimia, kuten sydän sanoo. No, minä sitten kuuntelinkin sydäntäni saman tien kun vuosi vaihtui ja tässä olen; ihan eri ihminen täysin järjenvastaisessa elämäntilanteessa viime vuoteen nähden. Tämä on sellaista elämän aiheuttamaa sarkasmia, joka saa minut hyvälle tuulelle ja hymyilemään itsekseni tässä sohvalla. Siksi toivon ensivuodelle saman rohkeuden lisäksi elämänpaloa ja kykyä heittäytyä hetkeen.

Ja samaa toivon teille kaikille täydestä sydämestäni!