En osaa säästää ns. pahan päivän varalle. Osaan kyllä säästää, jos minulla on sijoittamisen kohde jonakin tiettynä ajankohtana, johon tarvitsen rahaa. En myöskään osaa säästää ostaakseni asuntooni jotain sisustuselementtejä. En edes haluaisi tuhlata vaivalla tienattuja rahojani joihinkin tavaroihin tai esineisiin, joista ei ole minulle pitkää iloa ja hyötyä. En tee ylitöitä saadakseni rahaa säästöön; teen töitä, koska rakastan tehdä töitä ja haluan olla hyödyllinen, tärkeä osa jotakin yhteisöä ja yhteiskuntaa. Jos rahaa jää säästöön, haluan käyttää sen elämyksiin ja tarpeellisiin asioihin, kuten vaatteisiin ja matkustamiseen, hyvään ruokaan ja bussikorttiin sekä musiikkiin, kulttuuriin, kirjoihin ja kaikkeen mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

Esimerkkinä säästöongelmistani voin heittää esimerkiksi sen, että kotonani ei ole vieläkään olohuoneessa mattoa, vaikka olen sen ostamista harkinnut jo kolme vuotta. Olen keksinyt tähänkin saakka sille sadalle eurolle niin paljon muuta käyttöä. Kysymys kuuluukin, elänkö tätä elämää nyt jotenkin väärin?

(Tämä teksti saattaa liittyä lähenevään kolmenkympin kriisiin ja siihen, että kaikilla läheisilläni tuntuu olevan jonkin sortin pesänrakennusvietti. Minulta ainakin tuntuu puuttuvan kyseinen lintuemo-geeni. Enkä minä mahda sille mitään!)