"MINÄ olin tässä ennen tuota! MINUN vuoro on ensin!"

"MINÄ olen odottanut vuoroani vaikka kuinka kauan. MINÄ haluan alennusta!"

Koko ihmisyyden ydin kiteytyy noihin kahteen lauseeseen. Muutaman lonkeron jälkeen katoaa nöyryys, joka ainakin toivottavasti on kotikasvatuksessa saatu. Tai mistä minä tietäisin; opetetaankohan nykyajan nuorille nöyryyden sijasta, että vain kovalla tahdolla ja määrätietoisella itsensä esilletuomisella selviää maailmassa? Että nöyrät jäävät jalkoihin, on otettava se mikä Minulle kuuluu. Voihan se olla niinkin. Siksi minulla myös jatkossa on näille rakkaille asiakkailleni sanottavaa:

"MINUA ei voisi vähempää kiinnostaa kuka teistä oli ensin! Minulla on tasan kaksi kättä. Teitä on tiskillä monta kymmentä, koko baarissa pari sataa. Jos ei kiinnosta odottaa vuoroaan, voi mennä vaikka kotiin juomaan yksin sitä kaljaa! Tai vaihtoehtoisesti voi myös odottaa kiltisti niinkuin ne muutkin ja antaa MINUN hoitaa työni."