Kävin tuossa viikon verran pyörimässä Ateenassa kahden rakkaan ystäväni kanssa. Täytyy sanoa, että ihan sanoinkuvaamattoman mahtava loma oli se. Nyt olen jotenkin täydellisen rentoutunut, enkä ole ainakaan kahteen yöhön enää nähnyt työuniakaan.

Tässäpä elämäni naiset entisellä Ateenan olympiastadionilla.

No nyt tämä uusi hieno Vuodatus sitten jämähtikin kuvien osalta, joten tässä tällä erää kaikki kuvat. Noh, tärkeimmät tulikin tässä.

Matkailussa on sellainen kumma juttu, että siihen jää pahasti koukkuun. Nyt olen järkähtämättömän motivoitunut painamaan töitä koko kesän, yötä päivää, kerätäkseni muutaman pennosen kasaan syksyä ja sen seikkailuja varten.

Olen myös huomannut, kuinka tuo nykyisessä työpaikassani räkä poskella raataminen on alkanut vaikuttaa ajatuksiini omaa työtäni kohtaan. Muistin tuossa yhtäkkiä lomalla ollessani, että rakastan työtäni. Olin ehtinyt hieman päästää tuosta ajatuksesta irti koittaessani turhaan miellyttää suomalaista burgerikansaa. Niinpä loma tuli oikeaan paikkaan, ja nyt ehkä jaksan kesän kirmaamiset paremmin.

Huhtikuukin on kohta ohi, kyllä tämä elämän aurinko alkaa taas kivasti paistaa.