Eilisen työpäivän kohokohdat, ensiksi kerrottakoon hopeasijan saanut lyhykäinen keskustelu:

 

”Teillä ei näytä olevan riisiä tässä teidän ruokalistalla?”

”Ei.”

”No voitaisiinkohan me silti saada annos riisiä?”

”Valitettavasti meillä ei ole riisiä lisukevaihtoehtona.”

”No mutta kun tämä pikkutyttö tässä niin kovasti haluaisi syödä juurikin riisiä.”

”Valitettavasti me emme pidä keittiön kaapeissa sellaisia ruokia, joita emme myy tässä ravintolassa.”

”Aha. No onko teillä lapsille sitten mitään?”

”Tuossa listan alalaidassa on tuo lasten lista.”

”Ahaa no joo, voisimme kuitenkin ottaa hänelle tuon aikuisten listalla olevan pastan, senhän saa varmaan pienemmässä koossa.”

”No toki...” (ÄÄLIÖ)

 

Sitten päivän kohokohtaan:

Toimitusjohtaja aukaisee ukkosmyrskyn jälkeen terassilla olevat varjot. Ne ovat suuria ja jykeviä, neljän ison tiiliskiven piteleminä maassa, mutta yksi niistä on vähän vinossa ja kysyn häneltä, että kestääköhän tuo varjo, kun siellä tuulee vielä aika paljon. Pomo sanoi, että kestää se, joten asia on minulle sitten selvä. Asiakas tulee jonkin ajan kuluttua terassilta todeten minulle:

”Tuo meidän pöydän yllä oleva varjo nitisee aika paljon. Kaatuukohan se? Tai kyllähän te varmaan tiedätte paremmin…”

Koska olimme vitsailleet keskenämme jo aiemmin ja olin todennut, että kyseiset asiakkaat ymmärtävät huumoria, uskaltauduin vastaamaan:

”No saattaahan tuo kaatuakin, juoskaa sitten vaan lujaa pois alta.”

Naurahdetaan asiakkaan kanssa toisillemme.

Noin viiden minuutin kuluttua kuuluu mahtava rysäys ja siellähän se varjo tietenkin makaa poikittain maassa.

”HERRAJJUMALA” saattaa livahtaa suustani. Juoksemme pihalle työkaverin kanssa, varjon alta nousee kolme asiakasta naamat virneessä.

”No etpä kyllä yhtään valehdellut meille.”

Miehet auttavat minua kasaamaan varjon sekä kantavat vieläpä keskenään tiiliskivet seinän vierustalle. Sitten iloiset seilaajat juovat oluensa loppuun ja lähtevät veneilemään. Olen ihan ällikällä lyöty heidän mahtavasta asenteestaan. Totean pomolle, kun näen hänet parin tunnin kuluttua:

”Sitä vinossa olevaa varjoa ei sitten ole enää. Se kaatui asiakkaiden päälle, eikä kukaan edes kuollut.”