Minä kuulun kirkkoon. Vaikka pukeudun mustaan, kuuntelen hevimetallia(kin) ja kiroilen välillä, niin kyllä, minä olen tällä hetkellä Harjun seurakunnan jäsen. Tämän sanottuani ääneen ihmiset ovat yleensä hämmästyneitä, hämmentyneitä, ivallisia, alentuvia tai naureskelevat. Se kaiketi johtuu siitä, että ei ole muodikasta olla kirkon jäsen. Itse olen kyllä tottunut siihen, etten ole koskaan muodissa (paitsi silloin, kun mustat vaatteet on muotia), joten tilanne ei ole minulle mitenkään uusi. Kuitenkin minun on nyt pakko jostain syystä pureskella tätä asiaa ja perustella oma valintani. Ehkä siksi, että aihe on kovin arka juuri nyt ja minäkin haluan olla äänessä. En halua lähestyä asiaa ollenkaan uskonnolliselta kannalta,  vaan kertoa tärkeimmän ja päällimmäisen syyn, miksi haluan olla kirkon jäsen.

Lapsena olin pyhäkoulussa. Nuorena lauloin kirkon nuorisokuorossa. Samanikäisenä pyörin myös gospel cafe:ssa, joka oli siis seurakuntatalolla järjestettävä nuorisolle suunnattu kahvila viikonloppuiltaisin. Toki tein paljon muutakin, kävin diskoissa ja notkumassa kylällä niinkuin muutkin nuoret. En tosiaan ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta seurakunnan toiminta pienellä paikkakunnalla on - kuinka voisin painottaa seuraavaa sanaa tarpeeksi - erittäin tärkeää. Ehkä Helsingissä tai Tampereella tilanne on toinen, kun erilaiset järjestöt järjestävät lapsille, nuorille, vammaisille ja vanhuksille toimintaa; sosiaalisia tilanteita ja aktiviteetteja. Pienessä kylässä seurakunnan toiminta on korvaamatonta. Lapset ja nuoret oppivat erittäin hyviä arvoja tulevaisuuttaan varten samalla, kun saavat tekemistä. Mielestäni esimerkiksi "Älä tapa" on varsin oivallinen neuvo ihmiselle.

No nyt sitten individuaali kirkon jäsen on suututtanut 10 000 suomalaista sanomalla jotain typerää homoista. Valitettavasti tässä kohtaa on unohdettu, että mielipide oli vain yhden ihmisen. Ymmärrän kyllä, että tällaisessa tilanteessa porukan yhteishenki nousee ja kaikki haluavat pitää vähemmistöryhmän puolia. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan, kuuluuko joku kirkkoon vai ei. Nyt olen vain huolissani siitä omasta pienestä kotikylästäni, jossa seurakunnan työntekijät tekevät parhaansa kuntalaisten hyväksi. Jos kirkolta vähenee tulot, pelkään että säästötilanteissa karsitaan ensimmäisenä toimintaa nimenomaan sieltä missä sitä eniten tarvitaan, eli haja-asutusalueilta. Toivon, että ajatukseni on naiivi ja olen väärässä. Mutta tässä syy, miksi ilomielin maksan kirkollisveroni viimeiseen asti.