Toisin kuin viime vuonna, olen antanut nyt joululle mahdollisuuden. Viime vuonna tähän aikaan oli hieman huonompi yleismieliala, kun oli kaikenlaisia avioeropohdintoja päällimmäisenä mielessä, mutta ajattelin jos tänä vuonna voisi löytää joulumielen. Kämppikseni (olenko kertonut, että asun lapsuudenystäväni kanssa yhdessä?) mainitsi tässä joku päivä, että haluaisi parvekkeellemme jouluvalot. No minäpä halusin häntä ilahduttaa ja kävin sellaiset ostamassa. Ohjeena oli vain, että ei saa ostaa sellaisia keltaisen sävyisiä kirkkaita valoja. Luulin ostavani sellaiset enemmän sinertävän kirkkaat ledit, niin ihan tummansinisethän nuo sitten ovat. No ystäväni piilotti onnistuneesti pettymyksensä, kävi touhuamassa valosarjan tuonne parvekelasiin kiinni ja väitti, että ne ovat ihan hyvän väriset. Sattumoisin tuo kätevä kämppikseni oli myös leiponut torttuja, joten tässä sitä on nyt istuskeltu torttujen ja glögin kanssa sohvalla, tuijotellen kynttilöitä ja tuota sinistä valospektaakkelia, joka hohtaa olohuoneen ikkunan takaa.

Pakko myöntää, että joulunhenki ei lehahtanut paikalle. Kyllähän valaistus on hieno, kun ympärillä on pimeää. Glögi ja tortutkin maistuivat. Mutta ei, joulumieltä ei näy eikä kuulu. Ehkäpä musiikin kautta? Seuraavaksi taidan testata sitä.

Noh, nyt tässä pitäisi olla pari päivää piikana juhlapukukansalle, kun olisi tuota itsenäisyyden juhlintaa tiedossa. Ei kuulu sarjaan "vuoden hauskimmat työpäivät", mutta eiköhän noista taas selvitä. Viikonlopuksi lähden sitten Reisjärvelle, kun pieni ihminen saa siellä nimen ja minusta tulee kummi.

Kaikki on hyvin.