Oli ihan pakko aloittaa muistelmat oikein kirjallisena versiona. Katsoin juuri japanilaisen anime-elokuvan `Sydämen kuiskaus`, ja se nostatti nostalgisia ajatuksia mieleeni.

Kuinka monta vuotta on siitä kun kirjastot ottivat tietotekniikan käyttöön kirjan lainaamista varten? Tuli mieleeni ne ajat, kun kirjojen takakannessa oli lainakorttitasku, josta näki kuinka moni kyseistä kirjaa oli aiemmin jo lukenut. Ai että, ne oli kyllä hienoja aikoja. Minä olin melko pikkuinen tyttö silloin, mutta olen 99%:sen varma, että minun oman kirjastokorttini numero oli 406, Reisjärven kirjastossa.

Lainasin todella usein luettavaa itselleni, ja kirjastontäti ihan varmasti muisti jo numeroni ulkoa. En muista mitä luin ihan taaperona, mutta mitä nyt tulee mieleeni, niin lainasin lehtiä, kuten Aku Ankkaa, Nakke Nakuttajaa, Villivarsaa, Hevoshullua, Lemmikkini-lehteä, Koirat-lehteä yms. Sitten luin lastenkirjoja: Neiti Etsivää ja paria muuta sarjaa joiden nimiä en harmikseni enää muista (täytynee käydä kirjastossa tutkimassa asia). Jossakin vaiheessa uskaltauduin siirtymään nuorten aikuisten osastolle, mutta epäilen, että silloin on ollut jo käytössä nykyaikainen kirjastokortti. Tuo modernistumisen vuosiluku täytyy jostain tarkistaa!

Kun aloin lukea nuorten aikuisten kirjoja, tunsin itseni jo ihan aikuiseksi. En muista pitikö kysyä äidiltä lupa, jotta saisin siirtyä hieman aikuisempaan kirjallisuuteen, mutta epäilen että näin oli. Reisjärven kirjastossa tosin nuorten aikuisten osasto oli aika pian luettu, ja aloin lainailla aikuisten kirjoja ihan äidiltä kysymättä. Sen takia olikin sitten joskus vähän rikollinen olo. Mutta kyllä minä, teinityttö, luinkin ja paljon! Parhaimmillani, kun kahlasin fantasiakirjahyllyä läpi muistan lukeneeni yhdenkin 600 sivuisen kirjan kahdessa päivässä. (Eipä ihme, ettei kouluarvosanat ole olleet koskaan parhaimmasta päästä.) Kerran päätin, että aion lukea kaikki kirjaston kirjat A:sta Ö:hön ennen kuin täytän 18. No siinä tavoitteessa en päässyt vasta kuin johonkin B:hen saakka, kunnes tajusin sen olevan mahdotonta. A-kirjaimeen kun palautettiin vielä lukemattomia kirjoja, vaikka olin jo B:ssä menossa.

Kirjojen parissa ja kirjastossa olen kuitenkin viettänyt lapsuuden huippuhetkiä. Olen monet kerrat vain kävellyt kirjaston käytävillä, katsellut ympärilleni, koskettanut kirjojen kansia ja voinut vain arvailla sitä viisauden ja mielikuvituksen määrää, mitä ne kaikki teokset yhdessä sisältävät. Edelleen olen sitä mieltä, että mikään ei voita kirjan tuoksua ja sitä tunnetta, kun saan eteeni todella hyvästä kirjasarjasta jonkin osan, jota en ole vielä lukenut. Ensimmäiset lauseet ovat maagisia. Se on jännitystä ja kihelmöintiä parhaimmillaan.