On tämä elämän suuressa mäessä kulkeminen melkoista kompastelua. Tai itse tie jota pitkin kävelee, on melko vaivatonta kulkea; lukuun ottamatta risteyksiä, joissa täytyy tehdä valintoja. Se henkinen puoli onkin haastavampaa kohdata. Varmaan muutkin minun lisäkseni ovat huomanneet, että omien ajatustensa kanssa eläminen on välillä melkoista vuoristorataa.

Tänään oli henkisesti täysin neutraali päivä. Se ei ollut erityisen huono, mutta ei myöskään hyvä. Sain hyvän mielen käydessäni juoksemassa, minulle laitettiin uudet kynnet ja töissäkin sain erityisen paljon tippiä. Kuitenkin olin hieman väsynyt ja jopa jotenkin poissaoleva koko tämän päivän elämästäni. Töiden puolesta se on tietenkin hyvä, sillä osaan kyllä hymyillä vaikka ajatukset ovatkin muualla. Eivätkä typerät asiakkaatkaan ärsytä silloin, kun heitä ei oikeastaan edes kuuntele.

Päivän neutraalius jäi kuitenkin vaivaamaan. Tämä päivä tulee menemään samaan ”mappi Ö:hön”, johon suurin osa elämäni päivistä menee. Tarkoitan siis niitä päiviä, joista ei jää minkäänlaista jälkeä aivoihini myöhempää muistelua varten. On jotenkin masentavaa ajatella sitä, kuinka monta päivää elämästäni minä unohdan. Sillä vaikka päivä ei ollut mitenkään erikoisen mahtava, oli se kuitenkin yksi niistä, jolloin olin ihan suhteellisen tyytyväinen olemiseeni. No nyt jäi sentään nämä sanat uudelleen luettavakseni joskus.