Mietin kauan ensimmäisen blogini ensimmäisiä sanoja. Sitten tajusin, että ei kukaan ikinä muista tarinoista ensimmäisiä lauseita, vaan viimeiset ovat ne, jotka jäävät kaikumaan. Toisaalta, valitsen usein kirjastossa kirjan sen ensimmäisten kolmen lauseen perusteella. Jos ne vaikuttavat mielenkiintoisilta, otan teoksen kotiin tarkempaan tutkintaan.

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, koulussakin pärjäsin siinä hienosti. Valitettavasti lukion jälkeen moni hauska ja minulle tärkeä asia jäi taka-alalle, kun niinkin mielenkiintoinen asia levisi eteeni kuin Elämä Itsenäisenä Aikuisena Ihmisenä Maailmankaikkeudessa. Usein kuitenkin haikailen ja haaveilen asioista mitä nuorempana tein, esimerkiksi nyt tästä kirjoittamisesta. Tänään istuin tässä koneella, facebookissa jo toista tuntia putkeen ja mietin että: "Hohhoh, kun ei mitään kivoja juttuja ehdi enää tehdä, kun on niin kiireinen ihminen. Täytyy käydä töissä ja salilla ja koiran kanssa ulkona, ruokaakin täytyy tehdä, lukea espanjan läksyt ja suihkuun mennä." Sitten tapahtui sellainen hetkellinen ajatussolmu, jonka jälkeen oli pakko nauraa itselle. Facebookissa istumisen sijasta voisi tietenkin harkita jotain muutakin harrastetta. Sitten vaan päätin, että perustanpa tämmöisen blogin, jossa voin keskustella itseni kanssa. Ja jos hyvällä tuurilla joku saattaa joskus vaikka lukeakin ajatuksiani, niin sehän on pelkkää plussaa. Kuka nyt haluaisi olla ajatustensa ja elämänsä kanssa ihan yksin.

Minullahan on semmoinen suuri haave ollut aina, että joku päivä kirjoittaisin kirjan. Kirjoittamisen taito on vaan rappeutuvaa sorttia jos sitä ei yhtään harjoita. Siispä aion täällä blogissa harjoittaa kirjoitustaitoani kertoilemalla tulevissa jutuissani ehkä tylsistä sekä hauskoista arjen asioista, omista sohvanpohjafilosofioistani ja jos mieleeni nousee joitain tarinoita, saatanpa niitäkin tänne laittaa. Nyt kuitenkin tukkaa putkelle ja valmistautumaan työiltaan.