Tyttö oli uupunut. Viimeiset portaat kotiovelle tuntuivat erityisen korkeilta ja jalat lyijynraskailta. Kun hän käänsi avainta ovessa siitä lähti helpottava napsahdus, joka toivotti tytön tervetulleeksi. Hän laittoi eteiseen valon päälle ja laski laukkunsa maahan. Tyttöä ahdisti ajatus, että joutuisi lähtemään liikkeelle vielä tänä iltana. Samalla Koira nousi pediltään hitaasti venytellen ja heiluttaen häntää iloisesti. Se näytti siltä kuin olisi noussut kesken unien ja kuin sillä olisi tukka pystyssä kuten juuri heränneillä ihmisillä. Sekä tyynyn kuva poskessa. Koira kävi koskettamassa kirsullaan tytön kättä ja kiirehti takaisin pienen pieneen myttyrään omalle pedilleen. Tyttö vaihtoi vaivalloisesti paksumman takin päälleen ja tuijotti samalla itseään eteisen peilistä. Yllättävää kyllä, silmäluomet eivät näyttäneetkään roikkuvan viittä senttiä, vaikka siltä tuntui. Silmätkin olivat yllättävän kirkkaat, mutta kasvojen ilme oli hieman löysä. Tyttö otti hihnan ja kääntyi kohti Koiraa. Koira mulkoili takaisin. Jos sillä olisi ollut keskisormi, siinä se olisi sojottanut iloisesti pystyssä merkkinä haluttomuudesta lähteä kylmään ulkoilmaan. Tyttö heilautti hihnaa. Koira mulkoili vieläkin mulkosilmäisemmin jos mahdollista. "Tule", sanoi Tyttö. Koira tiesi kyllä, että joka kerta pihalle oli mentävä ja antoi siksi periksi. Kuin hidastetussa filmissä se ojentautui seisomaan ja lähti raahautumaan kohti tyttöä. Sitten se tottuneesti lysäytti kankkunsa maahan ja katseli Tyttöä alistuneesti. "No ei minuakaan huvita just nyt, sori vaan. Mutta mentävä on", jatkoi Tyttö.

Koira työnsi kuononsa oven välistä pihalle. Sitten sen silmiin syttyi palo ja se katsoi Tyttöä. Siellähän oli satanut lunta! Tyttöä ärsytti Koiran into, koska hän oli itse niin tuhottoman väsynyt. Kylmä ilma tuntuisi tuplasti kylmemmältä väsyneenä. Tyttö unohti kuitenkin pian oman olotilansa katseltuaan suloisia tassunjälkiä vitivalkoisessa maassa, jotka hyppelivät hassusti sinne tänne, niin kuin vain tanssivan koiran jäljet voivat hyppiä. Vihdoin Tytön oli pakko naurahtaa ääneen, kun Koiralle jäi pieni lumipallo kuonon päälle sen haisteltua innokkaasti ympäriinsä. Tyttö heitteli sille hetken lunta, jota Koira yritti ottaa kiinni. Lopulta lenkki täytyi jatkaa loppuun, ja kotiovesta sisään astelikin kaksi iloisesti virnistävää kaverusta. Riisuessaan ulkovaatteita Tyttö katsoi itseään peilistä. Hänen poskilleen oli noussut hento puna ja kasvoilta paistoi nauru. Tyttö katsahti Koiraa, joka oli istahtanut pedilleen. Se katseli takaisin ruskeilla, vilpittömillä silmillään. Tyttö meni Koiran luo, halasi sitä ja suukotti otsalle. Sen jälkeen hän asteli makuuhuoneeseen ja ujuttautui tyytyväisenä pehmeän ja lämpimän peiton alle, matkalle kohti Unien Maata.