Tässä se nyt sitten alkaisi olla. Huomenillalla eli nyt perjantaina suoritan viimeisen työvuoroni tämänhetkisessä työpaikassani. No onhan minulla toki vielä lauantaina vuoro saman firman toisessa ravintolassa, mutta ei sitä oikein voi laskea tähän mukaan. Sunnuntaina olen työtön. Olen yhtä aikaa todella innoissani, kauhuissani ja haikealla mielellä. Kaikkein vahvin tunne on kuitenkin toiveikkuus.

Minulla on ollut kaikin puolin mahtavat kolme vuotta. Olen tutustunut lukuisiin ihaniin työkavereihin, kahdesta on tullut tärkeitä ystäviä. Asiakkaatkin ovat olleet yllättävän siedettäviä. Joitakin heistä toivon näkeväni myös jatkossa. Toisia taas en. Olen oppinut jälleen paljon itsestäni, muista ihmisistä ja työstäni. Työn ja baarimestaritutkinnon yhteisvaikutuksena olen vihdoin hyväksynyt vuosien takaisen ajautumiseni ravintola-alalle ja oppinut vilpittömästi rakastamaan tätä mitä teen.

”Miksi sitten lähdet?”, on liiankin moni kysynyt. Heille tekisi mieleni vastata vain: Miksipä ei? On vaikeaa selittää omia päähänpistojaan.

-         Ehkä siksi, että on hyvä lähteä silloin, kun kaikki on vielä hyvin. En haluaisi havahtua yöravintolan tiskin takaa katkeroituneena viisikymppisenä.

-         Ehkä siksi, että jokaisella työpaikalla on tietty määrä annettavaa. Jossain kohtaa tulee vääjäämättä vastaan se, etten pysty enää tehokkaasti kasvamaan työssäni.

-         Ehkä siksi, että haluaisin enemmän vastuuta. Alan olla suoraan sanoen vähän kyllästynyt rivitarjoilijan hommiin. Lopettamisenihan ei kuitenkaan välttämättä muutosta tähän tuo.

-         Ehkä siksi, etten halua kangistua tietyille kaavoille joita työpaikalla noudatetaan. Jokaisessa ravintolassa asiat tehdään hieman eri tavalla, eikä mihinkään ole vain yhtä ratkaisua.

-         Ehkä siksi, että toivoisin saavani vuorotyötä. Pelkkää yötyötä tehtyäni pelkään kasvattavani höyhenet ja muuttuvani pöllöksi. Kaipaan sitä, että voisin edes joskus viettää illan kotona. Aamutyöläistä minusta ei kuitenkaan saa millään tehtyä.

-         Ehkä siksi, että haluan oppia mahdollisimman monipuolisesti kaikkea alaani liittyvää. Haluaisin olla täydellinen. Siksi on pysyttävä jatkuvassa liikkeessä, jotta pysyn vireessä ja opin.

-         Ehkäpä koen elämäni mielekkäämmäksi, kun se on jatkuvassa muutoksessa.

-         Ehkä en jaksa kuunnella enää indie rockia.

-         Ehkä siksi, että olen totaalisesti loman tarpeessa.

-         Ehkä siksi, että haluan tutustua uusiin ihmisiin.

Minun mielestäni on outo oletus, että työpaikkaa pitäisi vaihtaa vasta sitten, kun se alkaa kypsyttää ja jokin asia on vialla. Haikeista fiiliksistä huolimatta en hetkeäkään kadu tätä ratkaisua, vaikka tietenkin takaraivossa kolkuttelee pieni stressinpoikanen, kun tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa. Sunnuntaina alkaa uusi luku elämässäni ja aloitan sen lähtemällä keskiviikkona pariksi viikoksi lomalle Kroatiaan. Katsotaan sen jälkeen minkälaiset kortit käteeni jaetaan.

Kaikki on hyvin.