Ihmettelen kyllä vähän, miksi homous aiheena tuntuu olevan kovin tärkeä suurimmalle osalle suomalaisista (viitaten tietenkin viimeaikaiseen nimeltä mainitsemattomaan Internet-kampanjaan). Kaikilla on kärkäs mielipide suuntaan tai toiseen siitä, saako ihminen olla sellainen kuin on vai pitäisikö hänet siitä tuomita. Itse olen ainakin lopen kyllästynyt koko aiheeseen. Miksi ihmiset ovat karvat pystyssä aiheesta, joka ei kosketa millään tavalla suurinta osaa suomalaisista? Vähemmistöjä täytyy auttaa, siitäkö se johtuu? Mutta jos eräätkin kristilliset nuoret ovat tosiaan sitä mieltä, että homoudesta voi parantua, niin mitä sitten? Miksi heidän ei sitten vaan anneta uskoa niin? Ei, suomalaiset ryhmittäytyvät isoksi vihaiseksi joukkioksi ja päättävät yhdessä antaa opetuksen typeryksille ensimmäisellä keksimällään keinolla, eli esimerkiksi eroamalla kirkosta. Sekin on minulle ihan yhtä tyhjän kanssa, erotkoon vaikka kaikki, ihan sama. Ihmettelen vaan, miksi juuri tämä aihe jaksaa joka kerta saada asian ulkopuoliset ihmiset loukkaantumaan niin pahasti; miksi sitä omaa mielipidettä täytyy olla heti työntämässä toisten naamalle.

Itse tunnen useita fiksuja homoja, jotka eivät voisi olla vähempää kiinnostuneita fanaattisten homovastaisten ihmisten sanomisista. Kaikilla meillä on omat uskomuksemme ja mielipiteemme sekä tapamme toimia; miksi emme tuomitsemisen sijasta vain voisi elää omaa elämäämme vetämättä ”hernekeittoa nenään” toisten eriävistä mielipiteistä? Eikö tämä aihe voisi olla jo loppuun kulutettu?