Taitaa olla niin, että minut on tuomittu kadotukseen. Minä olen nimittäin patalaiska. Laiskuus on onneksi Danten mukaan vasta neljänneksi vakavin kuolemansynti, mutta ei se muuta sitä asiaa, että tuo luonteenpiirre on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. (En tosiaankaan muistanut ulkoa tuota järjestystä, tarkastin sen tuolta Internetistä äsken.) Muita kuolemansyntejähän ovat ylpeys, kateus, viha, ahneus, ylensyönti ja himo. Ylensyönti tietenkin on myös pieni kompastuskivi minulla, mutta minä en pääse taivaaseen pääasiassa siksi, koska olen laiska. Huolestuttavaa todellakin! Lisäksi laiskuus on varmasti suurin syy, minkä takia minun kanssani ei ole helppoa elää.

Jotta voisin päästä taivaaseen, minun kuuluisi siis nyt katua ja pyytää armoa. Kyllä minua todellakin välillä kaduttaa, kun olen niin laiska imuroimaan, että koirankarvatuppoja pyörii nurkissa. Kaduttaa myös se, että hoidan kaikki asiat aina viimetingassa, silkkaa laiskuuttani. Katselen myös mieluummin elokuvia kuin teen kotitöitä, punnerruksia saatikka askelkyykkyjä.

Mutta toisaalta minä rakastan tuota inhottavaa luonteenpiirrettäni. On ihanaa vaan istua paikallaan ja juoda teetä. Laiskottelu on paras ajanviettotapa mitä tiedän. Onko sillä oikeasti niin paljon merkitystä; pitääkö elämän koko ajan olla tiptop järjestyksessä? Minusta ainakin tuntuu, että siinä jää elämää paljon elämättä kun huolehtii joka hetki kaikista pikku asioista. Itse ainakin mieluummin liputan elämänilon ja onnenhetkien puolesta.