Pihalla nököttävän vaahteran värit huumaavat. Alaosassa näkyy vielä hiven vihreää, keskellä kullanhohtoista keltaista, latvat ovat kuin tulessa; niin kirkkaan punaisena ne hohtavat. Illan pimetessä tallustelen kaupungin katuja, jotka hohtavat kosteina kuin yönmusta peili.  Ja joka puolella on valoja! Tuhannennen kerran ihmettelen ikkunoiden takaa tulvivia lämpöisiä valonsäteitä, joiden kaikkien äärellä joku Tuntematon elelee. Mitähän he tekevät juuri silloin?

Kotiin saapuessani kääriydyn vilttiin ja laitan karvaiset tossut jalkaani. Istahdan sohvalle kuuma teemuki käsieni välissä ja ihmettelen, kuinka kauniisti sen höyry kiemurtelee kynttilänvaloa vasten.

Elämän kauneus on pienissä asioissa. Ne vain täytyy pysähtyä näkemään.