Tähän aikaan vuodesta kaipuu ulkomaille kaivelee sisuskaluja oikein tosissaan. Välillä se on jopa fyysistä, tuntuen lievänä vatsakipuna jossain pallean tietämillä. Televisiota en oikein voi katsella, kun mainoksissa ja ohjelmissa esitellään toinen toistaan upeampia maisemia, netissä taas eksyn joka ilta ihailemaan kuvia jostain kaukaisesta suurkaupungista tai aurinkorannasta, jota reunustaa palmupuurivistö. Mitään ulkomaalaisen kirjoittamaa kirjaa en pysty lukemaan ilman tuota tuskaista kaipuuta päästessäni kuvittelemaan kirjailijan luomaa miljöötä. Musiikki puolestaan vie minut sen itsensä alkulähteille tai tunnelmat tuovat mieleeni jonkin paikan jossa haluaisin käydä. Reggaemusiikki vie minut suoraan palmupuiden alle, jazzin mukana vaellan Keski-Eurooppaan tai New Orleansin jazzklubille, rock kuljettaa minut kesäfestareille ja poppia kuunnellessa ajattelen Isoa-Britanniaa. Kuntosalilla käydessäni haaveilen harrastavani vaeltamista Itävallassa, samoilevani Uudessa-Seelannissa tai Amazonin viidakossa.

Olen nyt sitten tullut siihen tulokseen jo pelkästään näiden mietteiden pohjalta, että taidan tarvita lomaa tästä arjesta. Vaikkei minulle lomia kerrykään, ajattelin viettää talvella ainakin viikon lomaa ja tehdä jotain ihanaa. Kesästä kun ei taas tiedä, eli siis onko minulla lomaa ollenkaan tiedossa. Viime syksynähän kävin viikon Kreikassa, mutta toisaalta ennen sitä minulla on ollut lomaa vuoden 2009 kesäkuussa. Jostain kumman syystä minulla on näköjään suuri tarve selitellä loman tarvettani. Miksi en vain voi sanoa, että tarvitsen lomaa ja PISTE? Sellaisen asian tunnustaminen ilman selityksiä kai toisi esille oman heikon luontoni ja saattaisin vaikuttaa työnvieroksujalta. Hah, ei ole kuulkaas aina niin helppoa olla tämänkään pään sisässä.

Taidan mennä vielä katselemaan muutaman kuvan New Yorkista, öitä.