Pena heiluttaa kättään etusormi pystyssä tiskin päädyssä erittäin tomerasti viestittääkseen tarjoilijalle, että hänellä on erityisen tärkeää asiaa; muut asiakkaat odottakoot vuoroaan vaikka maailman tappiin saakka. Valitettavasti tarjoilija on niin ikävä, että palvelee paria muuta ihan turhaa tyyppiä ennen häntä. Siksi Pena ottaa setelin käteen ja heiluttaa vieläkin tomerammin siltä varalta, ettei tarjoilija ole huomannut, että hän on saapunut ravintolaan. Nyt on nimittäin tosi kyseessä, juomaa täytyy saada seurueelle välittömästi. Vihdoin, odotettuaan aivan liian kauan Pena saa vuoronsa. Valitettavasti hän ei ole tajunnut miettiä mitä tilaisi keskittyessään heiluttamaan käsiään niin suurella antaumuksella. Tarjoilijan odotellessa Pena kääntyy katsomaan seuruettaan.

”Hmmmmh… No laitetaan ainaki yks valkovenäläinen ja kaks kaljaa”, sanoo Pena viimein.

Tarjoilija tekee juomat ja tuo ne Penalle.

”Pistä sitteki vielä toinen valkovenäläinen”, Pena tarkentaa.

Tarjoilija käväisee valmistamassa vielä toisen drinkin.

”Tarvis vielä yhen samallaisen”, Pena naurahtaa.

Tarjoilija käännähtää närkästyneenä turhan juoksuttamisen vuoksi, mutta valmistaa kuitenkin vielä yhden juoman, jotta Pena olisi tyytyväinen.

”Siinä, ne tekisi yhteensä kakskytviis euroa kiitos”, ilmoittaa tarjoilija.

”Joo mä maksan vaan tän yhen valkovenäläisen”, Pena sanoo.

Tarjoilija ottaa vastaan Penalta rahat ja jää odottelemaan loppuja rahoja miettiessään samalla, eikö nykyään tapoihin enää kuulu se, että se joka tilaa myös maksaa juomat. Loput Penan seurueesta seisoskelevat ja juttelevat keskenään. Tarjoilija katsahtaa tiskille kerääntyneitä janoisia asiakkaita, jotka odottavat kiltisti vuoroaan.

”HEI, täytyis maksaa nuo juomat”, tarjoilija huudahtaa, kun saa hillittyä itsensä heittelemästä seuruetta jääpaloilla selkään huomion saamiseksi.

Kalle käännähtää.

”Heheh, joo mää maksan nuo kaks kaljaa”.

Kalle ojentaa visa electroninsa, jonka yhteydet ovatkin sattumoisin tökkineet koko illan. Maksupääte jääkin etsimään yhteyksiä kortti sisässään, kun Masa päättää maksaa oman juomansa. Hän myös osoittaa samalla vessasta tulleelle Sirpalle, mikä on tämän juoma. Masa leväyttää tiskille kourallisen viisi- ja kymmensenttisiä ja alkaa laskea rahojaan. Sirpa ottaa oman juomansa ja ottaa pari askelta lähteäkseen etsimään pöytää.

”Hei anteeks, se juoma täytyis maksaa ensin”, huomauttaa tarjoilija jo hieman hermostuneena. Sirpan ilme venähtää jolloin tarjoilija tajuaa, että Sirpa kuvitteli jonkun seurueesta tarjonneen hänelle kyseisen juoman, koska hän itse oli vessassa kun tilausta tehtiin. Luultavasti Sirpa olisikin juonut karpalolonkeron eikä mitään valkovenäläistä, jos olisi saanut itse tilata. Tarjoilijalla käy naista yhtä aikaa sääliksi ja samalla huvittaa, minkälaisia herrasmiehiä nykyään onkaan. Nöyränä Sirpa kaivaa rahat lompakostaan, samalla katsahdellen seurueensa miehiä kysyvästi. Miehet katselevat muina miehinä ympärilleen, aivan kuin baarissa olisi ollut joitakin todella kiinnostavia yksityiskohtia. Kun Sirpa saa maksettua, on Masakin saanut senttinsä laskettua ja ojentaa tarjoilijalle ison ryppään pikkukolikoita. Tarjoilija läväyttää rahat tyhjään kassalokeroon päätään pudistellen, jaksamatta edes tarkistaa, tuliko rahoista oikea yhteissumma. Sopivasti Kallen visa electronkin menee läpi maksupäätteen saadessa yhteyden pankkiin ja seurue pääsee jatkamaan iloista illanviettoaan. Tarjoilija katsahtaa tiskillä notkuvia ihmisiä, heiluttelijoita ja tuijottelijoita, huokaisee ja jatkaa työtään.

”Moi”, hän sanoo seuraavalle asiakkaalleen.

”KALJA”, tämä tervehtii takaisin.