Verratessa ruokaravintoloita näihin ”juomaloihin” täytyy sanoa, että baaritiskin takaa löytyy suurin osa niistä kyyppareista, jotka aivan oikeasti suhtautuvat työhönsä intohimoisesti. (Tämä on siis täysin subjektiivinen mielipide.) Ruokaravintolat tuntuvat olevan enemmänkin kokkien leikkikenttää, joissa tarjoilijat vain viimeistelevät kokemuksen; baarissa pääosassa on baarimikko, joka valmistaa juomat ja huolehtii tunnelmasta. Minulla on kunnia tuntea mielettömiä baarimikkoja ja –mestareita, jotka vihaavat sitä, jos joku kutsuu heitä tarjoilijoiksi. Juomaravintoloissa asiakkaan sijasta oikeassa on AINA baarimikko.
Yöravintolat: ”Mä näin sen Coyote Ugly-elokuvan, niin siitä tiesin että musta tulee baarimikko.” Jep, olen kuullut tämän lauseen erään tyttösen suusta, joka tuli aikaisempaan työpaikkaani harjoitteluun. Leffahan kertoo tytöstä, joka menee töihin baariin. Siellä hän sitten työkavereidensa kanssa pikku topeissa ja hameissa tanssii ja laulaa baaritiskillä samalla kun kaatavat juomia miesten suihin. Olen kyllä nähnyt leffan, enkä oikein sen päätyttyä tiennyt itkeäkö vai nauraa. Sama olo tuli kuultuani tuon lausahduksen, joten tämä oli kyllä yksi niistä kerroista elämässäni, jotka saivat minut aivan hiljaiseksi. Olen kuullut myös, että moni on lähtenyt baariin töihin nähtyään Tom Cruisen valmistavan juomia elokuvassa ”Cocktail”. No selväksi varmaankin tuli, että yöravintolan baarimikko mielletään meneväksi pakkaukseksi, joka juhlii joka ilta tappiin saakka. Totuus on melko kaukana tästä. Toki baarimikko juhlii välillä, mutta työ on kyllä ihan silkkaa puurtamista. Pitkän linjan baarimikko rakastaa työtään, koska saa energiaa musiikista, joka jyllää suureen ääneen tanssilattialta. Hän on yleensä aina suuri musiikin ystävä ja on elämäntavoiltaan hyvin boheemi. Hän pukeutuu miten huvittaa. Hän ei ole pubissa töissä, koska ei ole kiinnostunut juttelemaan ihmisille. Hän on vauhdikas, ystävällinen ja flirttaileva, mutta ikävän asiakkaan kohdatessaan saattaa muuttua piikikkääksi kuin kaktus ja alkaa vaahdota. Varo hermostuttamasta tätä tyyppiä, muuten saattaa jäädä juoma saamatta. Asiakkaiden lisäksi ärsyttävin puoli työssä: Päivi Räsänen ja hänen samanmielisten kansanedustajakaveriensa suppeat mielipiteet, jotka uhkaavat koko yöravintolabisnestä.
Cocktailravintola: Nämä kyypparit muistuttavat läheisesti fine dining-ruokaravintoloiden tarjoilijoita. Heillä on siistit vaatteet; valkoinen kauluspaita, henkselit ja se talonpoikaishattu – kyllä te tiedätte minkälainen. He tuntevat kaikki, siis KAIKKI maailman drinkit ja cocktailit ja voivat siksi käyttää vaikka varttitunnin, jotta yksittäinen juoma olisi täydellinen taideteos. Valitettavan usein nämä kyypparit tietävät olevansa todella hyviä, ja se tekee heistä joskus ylimielisiä. Kaikki naiset ihailevat näitä miesbaarimikkoja, siksi kaikki miehet haluaisivat olla cocktailbaarimikkoja. Joillakin heistä on se uskomaton taito heitellä pulloja. Ärsyttävin puoli työssä: Joskus olisi ihan kiva vaan painaa sitä kaljanappia.
Lähiöpubit: Nämä ovat niitä pöhöttyneitä arjen sankareita, jotka ovat nähneet aivan kaiken. He elävät yhteisönsä keskellä ja siksi tietävät KAIKEN ja vielä enemmänkin asiakkaidensa elämästä. He osaavat vastata kaikkiin asiakkaiden kysymyksiin, toimivat kaikissa mahdollisissa ammateissa; psykologina, lukkoseppänä, autokauppiaana, adressinkerääjänä ja mitä näitä nyt ikinä onkaan. Tämä baarimikko on se tuttu ja turvallinen - mutta ulkopuolinen - ihminen, jonka luokse kaikki tulevat ajatuksineen. Hänellä ei ole mitään tietoa alan uusista tuulista, mutta hän pitää yksin koko talon pystyssä ja siinä onkin tarpeeksi tekemistä yhdelle ihmiselle. Luonteeltaan hän on hyvinkin rempseä ja sydämellinen. Ärsyttävin puoli työssä: Narkkarit ja hullut
Keskustapubit: Hieman samanlainen tyyppi kuin lähiöpubinkin tarjoilija, mutta hän saa ilokseen nähdä välillä muitakin ihmisiä, kuin vain aina ne samat naamat. Tämän takia hän on luonteeltaan positiivisempi kuin edellinen. Hänellä on myös laajempi tuotevalikoima ja ravintola voi olla suuntautunut joihinkin tietynlaisiin tuotteisiin (esim. irkkupubit). Siksi keskustapubeissa työskentelevät kyypparit ovat hyvinkin ammattitaitoisia, varsinkin oluiden ja siiderien tuntemuksen osalta. Heidän luonteenpiirteisiinsä kuuluu myös vahvasti sarkasmi ja he ovat yleensä melko valveutuneita maailman tilasta (ehkä siksi, että he lukevat päivän lehdet ravintolassaan). Tämän pubiyhteisön piirit ovat siinä mielessä pienet, että kaikki tuntevat toisensa ja heidät tuntiessaan on olo kuin kuuluisi suurensuureen perheeseen. Ärsyttävin puoli työssä: Hiljaiset aamupäivät
Gastropubit: Nämä ovat pubeja, joista saa myös ruokaa. Ruoka- ja juomalistat ovat vaivalla suunniteltuja ja hyllyt ovat täynnä erilaisia pulloja, joista kukaan ei tunnista juuri mitään tuotteita. Tänne toivovat pääsevänsä töihin kyypparit, jotka haluavat intohimoisesti tietää kaiken kaikesta, mikä liittyy alkoholiin ja sen yhdistämisestä ruokaan. Näiden tarjoilijoiden ammattitaito tuotetuntemuksen suhteen on huikean korkealla asteella, mutta he tajuavat pysyä edes jotenkuten nöyrinä tietomääränsä kanssa. He saattavat olla vähän hienostelevia, mutta heistä ei puutu tekemisen meininkiä. He juoksentelevat tukka putkella, mutta muistavat välillä katsoa peiliin, etteivät meikit valu ja ettei paidassa ole tahroja. Ärsyttävintä työssä: Asiakkaat
No mikäs se minun paikkani olisi näistä kaikista? Itse haluaisin tietysti olla paras kaikessa. Luultavasti tämä ei tule kuitenkaan toteutumaan, joten johonkin näistä lohkoista minun on vielä jokin päivä asetuttava. Tai ehkä vain sukkuloin erilaisten paikkojen välillä loputtomasti. Ei sekään tunnu huonolta ratkaisulta.
]]>
